Huomenta.
Viikon mittaiseksi arvelemani selkäleikkaus-immersio yliopistollisen keskussairaalaan maailmaan päättyi vasta tänään. 18 vuorokauteen mahtui muun runtelun ohella vatsaontelon avausleikkaus suolitukoksen takia. Vietin lukuisia puolitajuisia kiikun-kaakun tuokioita haisevassa "viemärissä" elämän ja kuoleman rajamailla. Ulkomaailma oli kokonaan pois suljettu, mistään uutisista tms. puhumattakaan. Nyt ihmettelen kaikin tavoin tyhjäksi puristettuna, että pääsin kuin pääsinkin vielä tänne kodin työhuoneeni affordanssien ääreen yrittämään hidasta toipumista.
Joitain pilkahduksia kompastelleen offensiivin varrelta ehkä toiste. Kiitos kaikille asianosaisille lämpimistä ajatuksista. Välittäminen ei ole keltään pois, ja toisinaan se tuntuu häkellyttävän selvästi välimatkoista piittaamatta.